KKO:1997:146
- Asiasanat
- Panttaus, Osakeyhtiö
- Tapausvuosi
- 1997
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 96/838
- Taltio
- 3373
- Esittelypäivä
Osakeyhtiö X oli luovuttanut kiinteistöosakeyhtiö Y:n osakekannan pankille vakuudeksi sitoumuksistaan. Kiinteistöosakeyhtiö Y oli tämän jälkeen luovuttanut omistamansa kiinteistöön kiinnitetyt haltijavelkakirjat yhtiöiden X:n ja Y:n ainoalle edustajalle A:lle ja tämän aviopuolisolle B:lle vastavakuudeksi heidän osakeyhtiö X:n hyväksi pankille antamistaan vakuuksista.
A oli päättäessään yhtiöiden X:n ja Y:n edustajana panttauksista käyttänyt kahteen kertaan saman omaisuuden arvoa vakuutena. Jälkimmäinen panttaus loukkasi pankin osakkeisiin kohdistuvaa vakuusoikeutta eivätkä A ja B voineet vedota panttioikeuteensa pankkia vastaan.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Porvoon kihlakunnanoikeudessa
Osakeyhtiö X (Rakennus Oy) konkurssipesä ja Keski-Uudenmaan Säästöpankki lausuivat kiinteistöosakeyhtiö Y (Kiinteistö Oy) sekä A:lle ja B:lle 13.8.1992 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla, että 31.1.1992 konkurssiin asetettu osakeyhtiö X oli omistanut Kiinteistö Oy:n koko osakekannan eli osakkeet n:ot 1-150. Rakennus Oy oli 19.6.1989 luovuttanut mainitut osakkeet pankille vakuudeksi kaikista niistä sitoumuksista, jotka Rakennus Oy:llä tuolloin oli tai joista se tuli myöhemmin vastaamaan.
A oli ollut Rakennus Oy:n toimitusjohtaja sekä molempien yhtiöiden hallitusten ainoa varsinainen jäsen. B oli ollut Rakennus Oy:n hallituksen varajäsen.
Kiinteistö Oy oli päättänyt ylimääräisessä yhtiökokouksessaan 8.11.1989, jossa oli ollut läsnä sen kaikkien osakkeiden omistajana Rakennus Oy edustajanaan A, antaa suostumuksensa siihen, että A ja B saivat Kiinteistö Oy:tä enempää kuulematta hakea kiinnityksen yhtiön omistamaan Halsholmen N:O 2 nimiseen tilaan R:no 2: 123, Porvoon maalaiskunnan Svartbäckin kylässä, viiden Kiinteistö Oy:n tunnustaman haltijavelkakirjan, n:ot 1-5, kunkin pääoman 100 000 markan, korkojen ja perimiskulujen maksamisen vakuudeksi. Samalla oli päätetty antaa kiinnitetyt haltijavelkakirjat vastavakuudeksi A:lle ja B:lle näiden Rakennus Oy:n veloista pankille antamista henkilökohtaisista vakuuksista. Kiinteistö Oy:n hallituksen kokouksessa 9.11.1989, jossa oli ollut läsnä hallituksen jäsen A, oli päätetty pantata mainitut velkakirjat A:lle ja B:lle. Velkakirjojen maksamisen vakuudeksi oli vahvistettu kiinnitys 7.1.1992.
Kiinteistö Oy:n toimialaan kuului omistaa ja hallita mainittua tilaa. Sen toimialaan ei kuulunut hakea kiinnityksiä omistamaansa kiinteistöön ja pantata niitä tiiviissä intressisuhteessa olevien henkilöiden velvoitteiden vakuudeksi. Kyseessä oleva toimenpide oli myös osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n 1 momentin vastainen ja sillä oli rikottu pankin vakuusoikeutta rikoslain 28 luvun 12 §:stä ilmenevällä tavalla. Toimenpide oli aiheuttanut sen, että pankilla vakuutena olevat osakkeet olivat vaarassa menettää vakuusarvonsa.
Sen vuoksi konkurssipesä ja pankki ovat ensisijaisesti vaatineet, että 7.1.1992 vahvistettu kiinnitys julistetaan mitättömäksi ja toissijaisesti, että Kiinteistö Oy:n ylimääräisen yhtiökokouksen 8.11.1989 pöytäkirjan 3 §:n kohdan ja hallituksen kokouksen 9.11.1989 pöytäkirjan 3 §:n kohdan kiinnitystä ja vakuuden antamista koskevat päätökset julistetaan mitättömiksi ja että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti luovuttamaan kiinnitetyt haltijavelkakirjat joko konkurssipesälle tai pankille taikka siinä tapauksessa, että kyseessä olevat haltijavelkakirjat olisivat luovutetut edelleen, korvaamaan pankille niiden arvo 500 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.
A:n ja B:n vastaus
A:n ja B:n kiistivät kanteen. Pankki oli rahoittanut Rakennus Oy:tä koko sen toiminnan ajan. Kun yhtiö oli vuonna 1987 alkanut toimia enemmän kiinteistöjen oston ja myynnin kuin rakentamisen alueella, pankki oli vaatinut A:lta ja B:ltä henkilökohtaiset vakuudet Rakennus Oy:n veloista. A ja B olivat suostuneet tähän vain sillä edellytyksellä, että he saivat vakuuksiaan vastaavat vastavakuudet Rakennus Oy:ltä. Perusvelkasuhde oli konsernin sisäinen ja vaikka vastavakuudet oli annettu A:lle ja B:lle, Kiinteistö Oy oli tosiasiallisesti antanut kiinnitetyt haltijavelkakirjat vakuudeksi emoyhtiönsä velvoitteista. Rakennus Oy:llä oli ollut omaa vapaata pääomaa, jonka rajoissa vastavakuus oli voitu antaa. Toimenpide ei siten ollut osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n vastainen. Vaikka vastavakuus olisi mainitun lainkohdan vastainen, se ei kuitenkaan ollut pätemätön, vaan saattoi johtaa vain vahingonkorvausvelvollisuuteen. Toimenpiteellä ei ollut myöskään loukattu pankin vakuusoikeutta, koska osakkeiden vakuusarvo oli ollut 19.6.1990 päivätyn vakuusselvityksen mukaan 2,5 miljoonaa markkaa ja koska pankilla tuolloin muutoinkin oli ollut riittävästi saataviaan turvaavia vakuuksia Rakennus Oy:ltä. Osakkeiden arvon alentumien oli johtunut kiinteistöjen arvojen yleisestä laskusuuntauksesta.
Kiinteistö Oy ei käyttänyt vastaajan puhevaltaa kihlakunnanoikeudessa.
Porvoon kihlakunnanoikeuden päätös 14.5.1993
Rakennus Oy oli pantannut omistamansa Kiinteistö Oy:n osakekannan pankille. Pankki ei ollut antanut suostumustaan Kiinteistö Oy:n omistaman kiinteistön kiinnittämiseen, joten toimenpiteellä oli loukattu osakkeiden pantinhaltijan etuja. Kiinnityksellä ja velkakirjojen panttaamisella oli rikottu myös osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n vakuudenantokieltoa, koska toimenpiteellä oli annettu vakuus samaan konserniin kuuluvan toisen yhtiön osakkeenomistajan ja hallituksen jäsenen velvoitteista. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus julisti mitättömäksi 7.1.1992 vahvistetun kiinnityksen.
Helsingin hovioikeuden tuomio 30.1.1996
A ja B valittivat hovioikeuteen. Konkurssipesä ja Suomen Säästöpankki - SSP Oy, johon Keski-Uudenmaan Säästöpankki oli sulautunut, vastasivat valitukseen.
Hovioikeus totesi, että kihlakunnanoikeuden päätöksestä ilmenevä Kiinteistö Oy:n omistaman tilan kiinnittäminen ei ollut edellyttänyt yhtiön koko osakekannan pantinhaltijana olevan pankin suostumusta. Pelkästään kiinnityksen hakemisella ei ollut loukattu pankin etua osakkeiden pantinhaltijana.
Osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n mahdollisella rikkomisella ei ollut kiinnityksen pätevyyttä arvioitaessa merkitystä. Seurauksena säännöksen vastaisesta toiminnasta ei myöskään ollut tilaan kiinnitettyjen haltijavelkakirjojen panttauksen pätemättömyys tai mitättömyys.
Kiinnitystä ei ollut kysymyksessä olevissa olosuhteissa pidettävä Kiinteistö Oy:n toimialan vastaisena ottaen huomioon, että kiinnityksestä oli päätetty yhtiön yhtiökokouksessa yksimielisesti ja kysymys on ollut samaan konserniin kuuluvan Rakennus Oy:n velvoitteista annetusta vakuudesta.
Tämän vuoksi ja koska kiinnitettyjen velkakirjojen panttausta A:lle ja B:lle ei ollut vaadittu julistettavaksi pätemättömäksi tai mitättömäksi, hovioikeus katsoi, että Kiinteistö Oy:n omistamaan tilaan 7.1.1992 vahvistettu kiinnitys sekä yhtiön ylimääräisen yhtiökokouksen 8.11.1989 pöytäkirjan 3 §:n kohdalla ja yhtiön hallituksen 9.11.1989 pöytäkirjan 3 §:n kohdalla tekemät päätökset eivät olleet mitättömiä.
Näillä perusteilla hovioikeus kumosi kihlakunnanoikeuden päätöksen ja hylkäsi kanteen.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Konkurssipesälle ja Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal - SSP Oy:lle (Arsenal), johon Suomen Säästöpankki SSP Oy oli sulautunut, myönnettiin valituslupa.
Konkurssipesä ja Arsenal toistivat valituksessaan kanteen ja lausuivat lisäksi, että kanne olisi pitänyt Kiinteistö Oy:n osalta hyväksyä yksipuolisella tuomiolla, koska se ei ollut käyttänyt asiassa vastaajan puhevaltaa.
Kiinteistö Oy sekä A ja B antoivat pyydetyt vastaukset.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 2.10.1997
Perustelut
Tapahtumainkulku
Rakennus Oy:n toimialana on ollut kiinteistöjen, liikeja asuinhuoneistojen osto, myynti, vuokraus, saneeraus ja rakennuttaminen, arvopaperikauppa sekä urheilu- ja vapaa-ajan tilojen rakentaminen, myynti ja vuokraus. Yhtiön toiminta oli vuonna 1987 painottunut kiinteistöjen ostamiseen ja myymiseen rakentamisen sijasta, jolloin sen toimintaa rahoittanut pankki oli vaatinut Rakennus Oy:ssä määräämisvaltaa käyttäneeltä A:lta ja hänen aviopuolisoltaan B:ltä henkilökohtaiset vakuudet Rakennus Oy:n veloista. A ja B ovat sen vuoksi antaneet pankille 200 000 markkaan rajoittuvan yleistakauksen ja 220 000 markan arvosta rivitalokiinteistöönsä kiinnitettyjä haltijavelkakirjoja. Rakennus Oy:n hallitus on kokouksessaan 2.8.1987 päättänyt antaa A:lle ja B:lle näiden antamien henkilökohtaisten vakuuksien vastavakuudeksi omistamiensa kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiöiden omaisuuteen kiinnitettyjä velkakirjoja, muita kiinteistökiinnityksiä ja talletustodistuksia siten, että vastavakuudet olivat yhtä suuret kuin A:n ja B:n henkilökohtaiset vakuudet.
Rakennus Oy on 8.5.1989 ostanut tilan Halsholmen N:O 2 RN:o 2:123 Porvoon maalaiskunnasta ja omistanut sittemmin perustetun Kiinteistö Oy:n kaikki osakkeet. Kiinteistö Oy:n toimialana on omistaa ja hallita mainittua tilaa ja sille rakennettavia rakennuksia. Rakennus Oy on 19.6.1989 antanut pankille yleispantiksi sitoumuksistaan Kiinteistö Oy:n koko osakekannan. Kiinteistö Oy on ylimääräisessä yhtiökokouksessa 8.11.1989 ja hallituksen kokouksessa 9.11.1989 päättänyt pantata mainittuun tilaan kiinnitetyt viisi haltijavelkakirjaa, pääomaltaan yhteensä 500 000 markkaa, A:lle ja B:lle vastavakuudeksi näiden Rakennus Oy:n veloista antamille henkilökohtaisille vakuuksille. Velkakirjojen maksamisen vakuudeksi on 7.1.1992 vahvistettu kiinnitys.
Kantajien vaatimukset ja asiassa annettava ratkaisu
Konkurssipesä ja Keski-Uudenmaan Säästöpankki ovat perustaneet kanteensa yhtäältä siihen, että kiinnitettyjen haltijavelkakirjojen panttaaminen A:lle ja B:lle ei kuulunut Kiinteistö Oy:n toimialaan ja että panttaus oli osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:ssa tarkoitetun vakuudenantamiskiellon vastainen ja toisaalta siihen, että panttaus loukkasi pankin Kiinteistö Oy:n osakkeisiin kohdistuvaa vakuusoikeutta. Näillä perusteilla kanteessa on ensisijaisesti vaadittu, että 7.1.1992 vahvistettu kiinnitys julistetaan mitättömäksi ja toissijaisesti, että 8. ja 9.11.1989 tehdyt kiinnitystä ja panttausta koskevat päätökset julistetaan mitättömiksi ja että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti luovuttamaan mainitut kiinnitetyt haltijavelkakirjat vapaina ja lainoittamattomina konkurssipesälle tai pankille taikka siinä tapauksessa, että kyseessä olevat haltijavelkakirjat olisivat tulleet luovutetuiksi edelleen, korvaamaan pankille velkakirjojen yhteenlaskettu määrä 500 000 markkaa korkoineen.
Koska konkurssipesän ja pankin tarkoituksena on saada Kiinteistö Oy:n hallintoelinten päätöksillä ja kiinnityksen vahvistamisella syntynyt kiinteistön panttaus A:lle ja B:lle sitomattomaksi, kanteessa on kysymys A:lle ja B:lle luovutettujen kiinnitettyjen haltijavelkakirjojen panttauksen pätemättömyydestä ja hovioikeuden olisi pitänyt lausua kanteesta tältäkin osin. Korkein oikeus ottaa asian sen selvitettyyn tilaan nähden viivytyksen välttämiseksi välittömästi ratkaistavakseen.
Kiinteistö Oy ei ole käyttänyt alemmissa oikeusasteissa vastaajan puhevaltaa. Sopimuksen pätevyyttä koskevassa asiassa voidaan antaa vain samansisältöinen tuomio kummankin sopijapuolen osalta. Ratkaisua ei ole miltään osin perustettu poissaoloon vaan aineelliseen tutkimiseen. Ratkaisu on siten Kiinteistö Oy:nkin osalta tuomio eikä yksipuolinen tuomio.
Vakuusoikeuden loukkaus
Tila Halsholmen N:O 2 muodostaa olennaisen osan Kiinteistö Oy:n varallisuudesta. Sekä pankille pantiksi annettujen osakkeiden että A:lle ja B:lle pantattujen kiinnitettyjen haltijavelkakirjojen arvo perustuu mainitun kiinteistön arvoon. Päättäessään yhtiöiden ainoana edustajana panttauksista A on käyttänyt kahteen kertaan saman omaisuuden arvoa vakuutena.
Pantinantaja ei saa panttauksen jälkeen oikeudellisesti määrätä panttauksen kohteesta ilman pantiksiottajan suostumusta tavalla, joka heikentää panttioikeutta tai lakkauttaa sen. Tällainen oikeudellinen määrääminen panttikohteesta ei pääsääntöisesti sido pantiksiottajaa. Kuitenkin sanotunlainen oikeudellinen määrääminen panttioikeudesta voi sitoa pantiksiottajaa, jos sivullinen, jonka kanssa oikeudellinen määrääminen on tapahtunut, on ollut vilpittömässä mielessä pantiksiottajan oikeuden suhteen.
Silloin kun yhtiön koko osakekanta on pantattu, on yhtiön ilman pantiksiottajan suostumusta myöhemmin suorittamaa omaisuutensa panttaustointa arvioitava kiinnittäen huomiota yhtiön koko osakekannan panttauksen tarkoitukseen ja yhtiön omaisuuteen myöhemmin perustetun panttioikeuden ulottuvuuteen ja arvoon silmällä pitäen osakekannan panttausta.
Rakennus Oy on pantannut omistamansa tytäryhtiön Kiinteistö Oy:n koko osakekannan pankille tulevaa vakuustarvetta varten. A on sittemmin Rakennus Oy:n ja tämän tytäryhtiön Kiinteistö Oy:n ainoana edustajana päättänyt Kiinteistö Oy:n omistamaan kiinteistöön kiinnitettyjen haltijavelkakirjojen panttauksesta itselleen ja aviopuolisolleen. Kun otetaan huomioon, että osakekannan panttauksella on ollut tarkoitus turvata pankin tuleva vakuustarve ja että myöhempi kiinteistön panttaus käsittää osakkeiden arvon kannalta merkittävimmän omaisuuden, on sanotulla kiinteistön panttauksella vähennetty pankille aiemmin pantattujen Kiinteistö Oy:n osakkeiden arvoa ja menettely on loukannut pankin vakuusoikeutta osakkeisiin. A ja B eivät voi vedota kiinteistön panttaukseen pankkia vastaan. Haltijavelkakirjojen panttaus A:lle ja B:lle on siten tehoton pankkia kohtaan eikä kiinnitystä ole osakkeita rahaksi muutettaessa otettava huomioon siltä osin kuin se estää pankkia saamasta suoritusta saatavilleen osakkeiden myynnistä.
Osakeyhtiölain 12 luku 7 §
Osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n 1 ja 5 momentin (248/81) tarkoituksena on estää velkojainsuojaa ja yhtiön varojen jakoa koskevien säännösten kiertäminen siten, että varojen jako osakkeenomistajille naamioidaan lainanannoksi tai vakuudeksi. Väärinkäytösmahdollisuudet huomioon ottaen ei ole pidetty asianmukaisena sallia lainan tai vakuuden antamista myöskään yhtiön johtohenkilöille. Säännöksen vastaisen oikeustoimen pätevyyttä joudutaan harkitsemaan silloin, kun yhtiön omaisuus vastaa panttaus- tai takaussitoumuksen nojalla lainkohdassa tarkoitetun henkilön velasta.
Vakuuden antaminen on osakeyhtiölain mainitun pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan sallittua, mikäli velallinen on osakeyhtiö, joka kuuluu samaan konserniin kuin vakuuden antava yhtiö. Kiinteistö Oy:n omistamaan kiinteistöön kiinnitettyjen haltijavelkakirjojen panttausta A:lle ja B:lle on arvosteltava osana laajempaa Kiinteistö Oy:n emoyhtiön Rakennus Oy:n rahoitus- ja vakuusjärjestelyä.
Kokonaisarvioinnissa haltijavelkakirjojen panttaus A:lle ja B:lle on liittynyt niihin vakuusjärjestelyihin, joiden tarkoituksena on ollut turvata pankin saamiset Kiinteistö Oy:n emoyhtiöltä Rakennus Oy:ltä. A ja B ovat suostuneet antamaan henkilökohtaiset vakuudet Rakennus Oy:n veloista edellyttäen, että he saavat niille vastavakuudet. A:lle ja B:lle perustettu panttioikeus Kiinteistö Oy:n omaisuuteen realisoituu vain, jos he joutuvat suorittamaan pankille Rakennus Oy:n velkoja. Kyseessä on siten konsernivakuuteen rinnastettava vastavakuus eikä panttaus sen vuoksi ole osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n nojalla pätemätön. Sen vuoksi ne varat, jotka mahdollisesti jäävät yli sen jälkeen kun Arsenal on saanut suorituksen saatavilleen, on luovutettava A:lle ja B:lle kiinnitysten suomalla etuoikeudella.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan. Osakeyhtiö X:n konkurssipesä ja Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal - SSP Oy vapautetaan velvollisuudesta korvata A:n ja B:n oikeudenkäyntikulut asiassa 12 000 markalla korkoineen.
Kiinteistö Oy Halsholmen Svartbäckin omistamaan tilaan Halsholmen N:O 2 RN:o 2:123 kiinnitettyjen haltijavelkakirjojen n:ot 1-5, kukin pääomaltaan 100 000 markkaa, panttaaminen A:lle ja B:lle julistetaan Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal - SSP Oy:tä sitomattomaksi siltä osin kuin se estää tätä saamasta suoritusta saatavilleen Kiinteistö Oy Halsholmen Svartbäckin osakkeista näitä realisoitaessa. Sen jälkeen kun Arsenal on saanut suorituksen niille saatavilleen, joiden vakuutena osakkeet ovat, mahdollisesti yli jäävät varat on luovutettava A:lle ja B:lle heidän saatavansa suorittamiseksi kiinnityksen suomalla etuoikeudella. Mainitut velkakirjat on luovutettava osakkeiden ostajalle. Mikäli velkakirjoja ei luovuteta, ostajalla on oikeus kuoletuttaa ne. Mikäli kiinnitetyt haltijavelkakirjat on luovutettu tai luovutetaan edelleen henkilölle, joka saa ne pitää vilpittömän mielen perusteella, A ja B velvoitetaan suorittamaan Arsenalille korvauksena se määrä, jonka tämä osoittaa kärsineensä vahinkoa nyt Arsenalia kohtaan tehottomaksi julistetun panttauksen perusteella.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Skogster.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Metsä-Vähälä, Möller ja Viitanen. Esittelijä Markku Laine.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Tulenheimo-Takki, Raulos ja Tulokas sekä ylimääräinen oikeusneuvos Tepora. Esittelijä Mirja-Leena Nurmi.